 Nykyrakentamisessa tuntuu tulleen tärkeimmäksi talon energiankulutus, talotekniikka ja muu mikä ei juuri talon ulkonäköön heijastu. Tuntuukin siltä, että myös arkkitehtuuriin ja talojen ja rakennetun maiseman ulkonäköön ei juuri paneuduta. Talot seisovat kuitenkin paikoillaan parhaimmillaan vuosisatoja ja siksi ne piirtyvät ihmisten sielunmaisemaan ja leimaavat jopa kansallista itsetuntoamme ja ylpeyttämme.
Kaj Nymanin teos ”Arkkitehtuurin kadotettu kieli” onkin ajankohtainen, koska se herättää ajatuksia arkkitehtuurin vaikutuksesta yhteiskunnassamme. Teoksessa käsitellään arkkitehtuurin merkitystä ihmiselle ja koko yhteiskunnalle. Arkkitehtuuri heijastelee aina yhteiskuntaa jossa se syntyy, ja siksi se viestii myös meistä ja maailmastamme tuleville sukupolville. Toisaalta se on läsnä tässä ja nyt. Nyman haastaakin kirjassaan meidät miettimään, mitä ekologisuus ja ihmisen eläminen on osana luontoa – sopusointuista suhdetta luontoon ja viihtymistä omassa ympäristössä.
Teos lähestyy arkkitehtuuria inhimillisenä toimintana kielenä, joka on vuorovaikutteisuutta, keskustelua yksilön ja yhteiskunnan välillä. Kuten hän esipuheessa toteaa, ”Kansanarkkitehtuuri kaikkialla maailmassa kertoo evoluution muovaamasta terveestä ekologiasta ja arkkitehtuurin käytäjien viihtymisestä siinä.” Tämä kielen ja vuorovaikutteisuuden hän toteaa olevan katoamassa. Olemmeko jälleen menettämässä yhden kielen – arkkitehtuurin, joka on viestinyt yli sukupolvien.
Teos tarjoaa mielenkiintoisia taustoja myös suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Esimerkiksi ”metsäkaupunki”-käsite antaa hyvää taustaa miksi meidän kaupunki- ja taajamarakentamisemme on juuri tällaista kuin on. Syy löytyy lähihistoriastamme. Suomi on kaupungistunut vasta sotien jälkeen ja silloin maaseutuasumisen ihanteet siirretiin kaupunkiin ja tarkoituksellisesti ei syntynyt kaupunkirakennetta ja -rakentamista vaan maaseutuasumista, kaupungin siirrettynä.
Kaj Nyman pohtii myös arkkitehdin asemaa nykyyhteiskunnassa. Hän lähtee siitä, että arkkitehti on sielultaan taiteilija ja luova persoona. Arkkitehti kokee tekevänsä taidetta ja pyrkii näin esteettisen ilmaisuun. Vastapainona on yhteiskunnan asettamat paineet, joissa suunnittelu pyritään rajamaan hyvin tekniseksi ja insinöörimäiseksi. Tässä ilmastossa arkkitehtuurin ammattilaiset tasapainottelevat ja pyrkivät viemään eteenpäin missiotaan hyvästä ja viihtyisästä elinympäristöstä.
Mielestäni kirja on painava puheenvuoro ja taustateos koko yhteiskuntamme kehittämistä pohdittaessa. Nykyään hyvin helposti, mantran lailla, hoemme ekologisuutta, energiatehokuutta, rajoituksia ja määräyksiä. Ne kaikki ovat varmasti tärkeitä asioita, mutta ihminen on leikkivä ja korkealle pyrkivä eläin. Siksi ympäristö missä toimimme on oltava virikkeellinen ja viihtyisä. Tässä arkkitehtuurilla on merkittävä osuutensa elämäämme. Kaj Nyman uskookin myös kehitykseen. Hän toteaa, että arkkitehtuurin kieltä ei tarvitse keksiä vaan arkkitehti löytää sen sisältään. Ja kun hän on sen löytänyt, hän huomaa tulevansa hyvin toimeen, vaikkei hallitsekaan kaikkia ympäristötekijöitä – sisäinen kieli opastaa.
Mielestäni tämä on loistava oivallus meille kaikille. Meidän pitäisi löytää oman ympäristömme viestit ja sisäinen kieli. Antaa niiden ohjata meitä ja myös meidän ratkaisujamme ja toimintamme. Näin varmasti tavoitamme ekologisuuden ja ympärstömme tarpeet ja ymmärrämme tehdä oikeita valintoja. Olematta mitenkään messiaaninen väittäisin, että ”Arkkitehtuuri kadotettu kieli”-teos haastaa lukijansa varsin perimmäisten asioiden ääreen. Siinä kuvastuu menneisyys ja osin murhe kadonneesta, mutta samalla siinä on optimistinen usko parempaan tulevaan.
Teoksen kirjoittaja Kaj Nyman on arkkitehti, filosofian tohtori ja tutkija, joka on erityisesti paneutunut ihmisn ja ympäristön suhteeseen ja arkkitehtuurin kieleen.
Teoksen on kustantanut Multikustannus Oy
Ovh: 22€
Lisätietoja: www.multikustannus.fi
|